lauantai, 2. tammikuu 2010
Mielestäni on mahtavaa, että piratismi aiheesta voidaan keskustella näinkin avoimesti ja asiaa voidaan puntaroida monelta kannalta. Vaikkakin nykyään piraattipuolueet ovat nousemassa ihmisten tietoisuuteen, ei tekijänoikeusasioista puhuta vieläkään tarpeeksi. Puhutaan YouTube:n laittomuudesta mutta asialle ei tehdä mitään, puhutaan torrent-tiedostojen lataamisesta ja kuinka rikollista se on, mutta silti sitä kaikki tekevät, puhutaan musiikin lataamisen helpottumisesta ja laillistumisesta mutta silti mitään ei tapahdu.
Vertaisverkoista voisi puhua pidemmänkin aikaa. Napsterhan oli vain alku kaikelle muulle verkossa jakamiselle. Uusi aika on tuonut internetiin maksulliset kanavat, joiden kautta voidaan jakaa musiikkia kuten MTV3 store ynnä muut. Vastaiskuna ruotsalaiset ovat kehittäneet suurta suosiota saaneen Spotifyn joka toimii ilmaiseksi mainosrahoitteisena. Spotify tekee siis sopimuksia artistien kanssa ja maksaa heille pienen palkkion mutta kuuntelijalle musiikki on ilmaista (on myös mahdollista ostaa mainokseton versio). Vertaisverkkopalvelu toimii pohjoismaissa sekä Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Artisteja, joiden kanssa sopimus on tehty, löytyy paljon, mutta esimerkiksi Metallica ei ole suostunut liittymään Spotify-artistien listaan.
RIP: a remix manifesto- elokuva jätti avoimeksi alkuperäisartistien mielipiteen asiasta, toisaalta molemmat elokuvat katsoneena sai paremman käsityksen. Jollekin uudelle bändille internetin kautta toimiva jakelu on vain promootiota kun taas jonkun Metallican kaltaisten bändien levy-yhtiöt nostavat varmasti heti metelin jos heidän musiikkiaan käytetään ilman lupaa. Myös keskisuurien artistien mielipiteitä olisi mukava ollut kuunnella, koska heihin piratismi vaikuttaa varmasti kaikkein eniten. Vaikka Radiohead julkaisikin levynsä internetissä ensimmäisten joukossa, ei suinkaan ensimmäisenä, ei dokumentissä tullut ilmi oliko asia bändin jäsenten vai levy-yhtiön keksimä asia. Kuten aikaisemminkin jo mainitsin olisi ollut erittäin tärkeää kuulla alkuperäisartistien mielipiteitä asiasta. Lars Ulrichin höyryäminen yksin tuntui irralliselta eikä se varmasti kuvaa kokonaisuudessaan eri yhtyeiden mielipiteitä.
Dokumenttien katsomisen jälkeen minulle heräsi kysymyksiä kuten mikä sitten on kopiointia ja mikä ei. Ainakin RIP: a remix manifesto -dokumentista jätettiin pois muut kulttuurin kopiointimuodot kuten elokuvat. Esimerkiksi Quentin Tarantinonhan pitäisi myös istua oikeuden edessä, koska osa hänen elokuvistaan perustuu täysin vanhoihin elokuviin. Mutta tosiaan, mikä on sitten kunnianosoitus alkuperäiselle ja mikä ei. Mielestäni remixit tuovat uutta intoa kuunnella vanhoja kappaleita ja Girl Talkin kaltaisia artisteja pitäisi olla jopa enemmän maailmassa. Ehkäpä liitynkin itsekin seuraavaksi Piraattipuolueen jäseneksi, sen verran tunteita herättävää oli katsella RIP: a remix manifesto- dokumenttia eikä Good copy, Bad copy:kään jättänyt kylmäksi.