Herään aamulla kahdeksalta ja olen vihdoin oppinut syömään aamupalaa, luen myös lehden ja tunnen itseni hyvin aikuiseksi. Lähden töihin Pasilaan päin jossa valitsen rakennuksista sen MTV3-kompleksin. Olen ollut myös Ylellä töissä mutta vihdoinkin tämä paikka tuntuu omalta. Olen saanut vähän jo aika paljonkin vastuuta ja työkaverini ovat huippuja. tämä on juuri sitä mitä halusinkin, toisaalta työvuosia on vielä monia edessä että vielä jotakin muutakin saan varmaan tehdä. Jonakin päivänä olen vielä kanavajohtaja ja siitä on sitten leikki kaukana. Heheh. Asun Helsingin keskustassa ja suunnittelen lapsia. Koska työkiireitä on kuitenkin paljon ja haluan luoda itselleni uraa pohdin mielessäni jatkuvasti kuinka kauan lapsien saanti on vielä mahdolista. Vaikkei nelikymmpiä vielä ihan mittarissa olekaan, en halua jäädä lapsimperheen elämästä paitsi.

Alalla olen olen pettynyt siihen kuinka häilyväisiä voivat olla tehtävien ja projektien saaminen, jos et ole paikalla oikeaan aikaan, et saa ehkä tehdä sitä mitä oikeasti haluat. Verkottuminen on hyvin tärkeää ja koko ajan pitää olla pelko siitä että entä jos en miellyttänytkään jotain tyyppiä niin sitten se myöhemmin kostautuu kun en saanutkaan sitä tai sitä juuri sen takia. alaan tsessään olen tyytyväinne ja se on juuri mitä olen halunnutkin. Joskus tuntuu siltä, että tuotantoihin olisi kiva päästä konkreettisesti mukaan. Mutta pian se menee ohi kun juttelee tuttujen kanssa miten kylmää heillä oli kun he kuvasist ulkona.

Näillä unelmilla mennään.